Ja sama suomeksi

Minua ottaa niin kovaa päähän että joudun kirjoittamaan tämän saman vielä suomeksikin.

On se kumma juttu että keskussairaalan nettisivulla mainostetaan lastenosastoa:

Tervetuloa lastentautien poliklinikalle. Toteutamme perhekeskeistä, yksilöllistä ja kokonaisvaltaista hoitoa. Tasa-arvoisuus ja kunnioitus kuuluvat myös toimintaperiaatteisiimme.

Eipä oikein taida tavoitteet nyt toteutua. Jos vanhemmille ei anneta minkäänlaista tietoa, tukea tai kunnioitusta niin ei silloin kyllä nämä toteudu sitten lainkaan. 

Rimma sai siis eilen von Rosenlastan koska lonkka on niin huonossa kunnossa. Näin sen omin silmin kun lääkäri sitä väänsi sijoiltaan ja kysyi vielä minulta, vääntäen toisenkin kerran, että näetkö. Minä seisoin vieressä ja itken ja sanon että en halua nähdä. Tyttö huutaa paniikinomaisesti vieressä. Hoitaja hakee lastan, lääkäri laittaa sen huutavalle lapselle ja toteaa että lapsen saa pukea. Minä seison avuttoman näköisena ja yritän saada joltain tukea, opastusta tai neuvoa miten pukea lapseni. 

Jossain tässä sekasortoisessa hetkessä saan seuraavat neuvot:

Lasta ei saa kylvettää 2 kuukauteen, pestävä ainoastaan lapuilla.

Äitiyspakkauksesta pitäisi löytyä tarpeeksi isoja housja jotka menevät lastan kanssa.

Sukkia voi laittaa lastaan jotta se ei hierrä vauvan ihoa.

Epätoivoisena kysyn miten istuminen lastenistuimessa. Voi kokeilla tyynyn kanssa. Aha! Yritän pukea lapseni, A vieressä kans, epätoivossa yritämme miettiä miten tehdä housujen suhteen koska ne eivät enää mene jalkaan. Lääkäri toteaa että jos voisitte vaikka pukea tuolla ulkona kun minulla on päivystysasiakas odottamassa oven takana.

Eli meidät pistettiin ulos, lapsi huutaa paniikissa kurkku suorana ja me menemme odotushuoneeseen missä on muita ihmisiä. Yritän epätoivoisesti imettää lastani joka edelleen huutaa. En tiedä miten imettää koska mitään neuvoja ei annettu. Toteamme että on parasta vain pitää sylissä ja yritämme epätoivoisesti miettiä miten pukea lapsi ja miten saada se siihen turvaistuimeen.

Lopputulos on että puemme haalarin, menemme A´n työautolla kotiin niin että minä istun etupenkillä ja tyttö on sylissä ilman mitään suojaa. Emme halunneet enää aiheuttaa Rimmalle mielipahaa siitä että vielä ängetään se tuoliin istumaan. Eikä me edes tiedätä voiko jotain mitä teemme aiheuttaa enemmän hallaa.

Hoitaja sanoi ett Rimma itkee koska se ei pysty liikkumaan, ei sen takia että sillä olisi kipuja. Mutta mistä me voidaan tietää että asia on näin?

Niinpä me sitten menimme kotiin, vailla minkäänlaisia ohjeita. Meiltä ei edes kysytty onko kysyttävää. Me emme tiedä miten tukea tyttöä, miten pitää sitä sylissä tai millä tavalla antaa tytölle ruokaa. 

Nettiä selatessa niin selvisi että ruotsissa lapsia viedään kerran viikossa sairaalan jossa lapsi kylvetetään. Sellaista ei suomessa tehdä. Helsingissä neuvotaan että turvaistuimeen ei saa laittaa lainkaan vaan kuljettaa vaunuissa, turvavöihin kiinnitettynä ja eteen joku suojaverkko. Löysin sivun missä oli imetysasento jota ollaan kokeiltu mutta tytön niska on vielä niin heikko, että ei jaksa imeä siinä kuin kolme minuuttia. 

Että sellaistä täällä. Ei naurata.